Matka värikkääseen Vietnamiin

Olimme kaksi viikkoa tammikuun lopulla 2018 Aurinkomatkojen yhdistelmämatkalla
Saigon - Phu Quoc Vietnamissa (Saigon Sheraton, Salinda Resort & Spa.)

Lensimme Ho Chi Minhiin ( ent. Saigon) ja vietimme 5 päivää kaupungissa.
Kaupunki on muuttunut siitä, kun viimeksi 19 v sitten kävimme siellä. Kaksi silmiinpistävintä
muutosta olivat uudet pilvenpiirtäjät keskustassa ja polkupyörien vaihtuminen mopoihin.

Saigonissa asetuimme Sheratoniin, joka on ydinkeskustassa, kuuluisaa Rez-hotellia vastapäätä.

Kun saavuimme kaupunkiin, aurinko oli juuri laskeutunut ja kaupunki oli siis iltavalaistuksessa,
koska lentomme myöhästyi 5 tuntia kotimaassa rikkoutuneen lentokoneen takia.

Huomasimme, että minua varten varattu 30-kertoiminen aurinkovoide oli surkea,
ja päätimme käydä jossain lähikaupassa ostamassa uuden. Tämä tehtävä osoittautui loppujen
lopuksi mahdottomaksi. Kävelimme illalla tosi monta lähikorttelia emmekä löytäneet yhtään
kauppaa, joka olisi myynyt Euroopassa tuikitavallista aurinkovoidetta. Lopuksi siis kävi selväksi,
että Saigonista näitä tuotteita vaan yksinkertaisesti ei saa!

Kävimme illalla syömässä Sheratonin kiinalaisessa ravintolassa. Ruoka oli hyvää ja palvelu
ystävällistä, mutta vaikka tarjoilija puhui suhteellisen paljon ‘englantia’, niin siitä ääntämisestä
ei ottanut Erkkikään selvää.

Aamulla oli vuorossa Aurinkomatkojen kaupunkikierros. Aluksi bussi pyöri keskustan kortteleita,
ja opas esitteli keskustan tärkeitä rakennuksia ja kertoili perustietoja Vietnamista. Sitten vierailimme
Itsenäisyyden talossa ( Independence house ). Tämä oli Etelä- Vietnamin sodan aikana presidentin
ja USA:n sodanjohdon päämaja. Sota loppui siihen, kun Vietkongin sissit ajoivat panssarilla palatsin
rautaportit kumoon ja veivät Pohjois-Vietnamin lipun liehumaan palatsin katolle. Samalla kertaa
Etelä-Vietnamin presidentti allekirjoitti antautumissopimuksen ja Vietnamin  verinen sota oli päättynyt.

Ho Chi Minhin kaupungintalo

Jadekeisarin pagoda

Lakkatyön työvaiheet

Seuraavaksi menimme lakkatyöverstaalle. Tämä ei oikeastaan ollut varsinainen työpaja vaan
mieluummin myyntinäyttely, jossa oli pari kolme työnäytöstä tekevää työntekijää. Lakkatyöt olivat
muuttuneet 20 vuodessa. Ainakaan tämä verstas ei enää tee pieniä tiikkisiä esineitä, joissa on
simpukkaupotusta.

Seuraavana päivänä päätimme tutustua Vinh Nghiem Pagodaan, joka on melkein Saigon- joen reunalla. Hotelliltamme sinne oli n. 3 km ja päätimme säästää aikaa ja ajoimme sinne taksilla. Olemme käyneet buddhalaisissa temppeleissä paljon. Niiden kunto ja olosuhteet vaihtelevat paljon. Hienoimmat olemme varmaan nähneet Bangkokissa.

 Vinh Nghiem Pagoda

Tämä pagoda ei sisältänyt mitään yllättävää. Merkittävä tässä oli hyvin huolellinen rakentaminen
ja erityinen siisteys. Temppelissä ei ollut mitään roskia tai muuta epämääräistä. Kaikesta kuulsi
vakava tai paremminkin harras kävijöiden suhtautuminen. Siellä oli meneillään munkkien vetämä
hartaus. Olemme nähneet ja kuulleet sellaisiakin paljon, mutta tässä poikkeuksellista oli se, että
kaikilla osallistujilla oli munkin lukema teksti edessään ja he lukivat tekstiä munkin mukana.

Toisena päivänä ajoimme taksille buddhalaiseen temppeliin.Temppeli on todella siisti ja hieno.
Kaikesta näkyi, että tämän kävijät ovat varakkaita ja koulutettuja. Päätimme kävellä takaisin hotellille
ja käydä samalla Fine Arts -museossa. Lähdimme kävelemään
Nam Ky Khoi Nghia- katua kohti liikekeskustaa ( kaakkoon).

Matka oli noin 2,5 km ja pääsimme kulkemaan suhteellisen helposti Saigonin liikenteestä huolimatta,
sillä kuljimme suoraan isoa pääkatua ja risteävien katujen ylittäminen ei ollut suuri ongelma, vaikka
niitä oli paljon. Matkalla Pirjo huomasi vaatekaupan Elise ja meni katselemaan sitä. Lopputuloksena
mukanamme oli uusi mekko.

Kolmas päivä Saigonissa meni shoppailuun. Pirjolle löytyi taas sopivia vaatteita.

Illalla menimme Saigonin Oopperataloon akrobaatti- esitykseen, johon olimme ostaneet liput jo kotona. Esitys oli nuoren suuren akrobaattiryhmän aivan huikea esitys. Rahoille tuli todella vastinetta! Samana iltana Vietnamin jalkapallojoukkue pelasi Itä-Aasian mestaruuden finaalipelissä Uzbekistania vastaan. Peli pelattiin pohjois-Kiinassa ja kentällä satoi koko pelin ajan paljon lunta. Vietnam hävisi ottelun ja siis voitti hopeaa. Saigonilaiset olivat jo etukäteen päättäneet, että hopeakin on niin kova juttu, että kävi pelissä miten tahansa niin illalla juhlitaan. Niin tapahtui: mopoja ja Vietnamin lippuja oli joka puolella, ja meteli oli tosi kova aina puolille öin.

Maanantaina 29.1. siirryimme Phu Quocin saarelle. Kun saavuimme hotellille, se näytti kovin nukkavierulta ja vaatimattomalta. Minut valtasi epävarmuus valinnastamme, vaikka TripAdvisorin lähes kaikki arviot ylistivät Salindaa. Kun menimme sitten huoneeseen ja huoneen parveke oli tielle päin, epäilimme onko huone yöllä meluisa, jos tiellä on paljon liikennettä. Olimme nimittäin nähneet liikaakin tällaisia tilanteita. Meille vakuutettiin, että huone on hiljainen. Kun arvion suhtautumistamme, emme olisi voineet olla enempää väärässä ja huolemme oli täysin ylimitoitettu. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun arviomme meni väärin näin päin. Salinda osoittautui todella parhaimmaksi hotelliksi, missä olemme todella pitkään aikaan olleet. Parvekkeen ovi oli niin laadukas, että kun sen sulki, se eristi lähes kaikki äänet ulkoa. Huone oli suuri,  tekniikka ensiluokkaista hiustenkuivaajasta suihkuun. Tilannetta kuvaa se, että huoneen sänky oli 245 cm leveä! Hotellin henkilökunnan palvelualttius, aktiivisuus oli aivan omaa luokkaansa.

Salindan respa

Huoneemme

Aamiainen alkoi joka aamu kuohuviinilasilla ja kokin munakasta ei tarvinnut jonottaa missään,
 vaan pöydässä oli kortti, johon täytettiin, millaisen munakkaan haluaa ja joka aamu se tuotiin
pöytään noin 5 minuutissa. Tarjonnan määrä ja laatu oli päätähuimaava. Kun halusimme toisen
kupin kahvia, ei tarjoilija tullut kahvipannun kanssa pöytään, vaan hän vei tyhjän kupiin pois ja toi
uuden täyden tilalle!

Hotellin uima-altaalla oli niin paljon aurinkotuoleja, että ne eivät koskaan loppuneet kesken.
Sekä altaalla että rannalla oli henkilökuntaa, joka toi pyyhkeet ja asetti ne paikoilleen ja avasi
aurinkovarjon. Uima-allas on 30 m pitkä ja ainakin 15 m leveä. Altaan veteen oli lisätty 5 promillea
suolaa. Tämä tekin vedestä täysin kirkkaan ja uidessa “liukkaan”. No tässäkin paratiisissa osoittautui
sitten olevan käärme. Tämä ei kuitenkaan ollut mitää sellaista, johon hotellin johto tai työntekijät
olisivat voineet vaikuttaa. Hotellin rannan edusta vesi oli kovin saastunutta. Tämä ilmiö koskee itse
asiassa kaikkia länsirannan hotelleja lentokentältä pääkaupunkiin Duong Dongiin.

Viehättävä allas-alue

Allasbaari

Huoneen hintaan kuului vain aamiainen - hyvä niin. Hotellin päivällistarjonta perustui pelkästään
a la carte ravintoloille. Näitä oli kolme: vietnamilainen, intialainen ja italiainen. Söimme kaksi kertaa
vietnamilaisessa ja kerran italialaisessa. Kaksi kolmesta ateriasta olivat erinomaisia ja kolmas oli
kohtuullinen.

Helmikorumyymälä

Vankilamuseo

Phu Quocin saari on pieni kolmionmuotoinen. Leveimmältä kohdaltaan 25 km leveä ja 50 km pitkä.
Kolme ensimmäistä päivää olimme hotellilla ja teimme lyhyitä kävelyretkiä. Yritimme kulkea rantaa
molempiin suuntiin, mutta se osoittautui hankalaksi, sillä rantakaistale on hyvin kapea ja paikka
paikoin niin huuhtoutunut mereen, että jouduimme kahlaamaan polvea myöten vedessä ja rannan
hiekka on kovin upottavaa. Kolmantena päivänä kävelimme ajotietä kaupunkiin ja
tulimme taksilla takaisin. Perjantaina osallistuimme Aurinkomatkojen saaren eteläpään retkeen.
Kävimme Sim-marjaviinitehtaalla, helmiä viljelevässä yrityksessä, buddhalaisessa pagodassa,
Vietnamin sodan aikaisessa vankilassa, joka on nyt museo ja lopuksi söimme lounaan
vietnamilaisessa perheessä.

Sunnuntaina teimme vielä sunnuntaina mukavan snorklausretken pääkaupungista pohjoiseen.
Korallit ja kalat näyttivät varsin terveiltä, mutta näkyvyys vedessä oli huono, kun vedessä oli varsin
paljon planktonia. Söimme laivassa lounaan, ja retki sujui oikein mukavasti hyvässä seurassa.

Veneretki

snorklausta

onkikalastusta