Perun matkan viimeiset päivät ja yhteenveto

11. matkapäivä

Aamupäivällä noin 10 aikaan nousimme bussiin, joka kuljetti meidät Machu Picculle.

                                                                  (klikkaamalla kuvaa saat kuvat  näkymään suurina )
 
 Kun pääsimme portista sisään, avautui kaikkein näkemiemme valokuvien mukainen avara visuaalisesti upea maisema, jossa rakennettua aluetta reunustaa upeat korkeat vuorenhuiput. Alue on melko laaja ja siellä on pari huippuhienosti rakennettua temppeliä ja sitten karkeammin rakennettuja asuintiloja, koulutustiloja ja käsityöpajarakennuksia. Tämä oli matkamme pääkohde ja viimeinen kohde. 

  
Tästä sitten alkoi kotimatka Cuscon ja Liman kautta Helsinkiin. Päästyämme takaisin hotelliin Aquas Calientesissa, vuorossa oli paluu junalla Urubambaan ja sieltä oppaan kanssa pikkubussila Cuscoon. Kun juna saapui Urubamban asemalle, kello oli jo 17 iltapäivällä. Tapasimme 'kadonneen' kuljettajamme, ja automatka Cuscoon alkoi. Autossa selvisi, että teillä välillä Urubamba-Cusco oli edelleen tiesulkuja, ja mellakat Arequipassa olivat edelleen rajuja. Oppaamme päätti kysyä n. 10 km ajomatkan jälkeen paikalliselta huoltoasemalta, millä tiellä Cuscoon olisi vähiten ongelmia. Opas ja kuljettaja päättivät valita ylemmän tien, vaikka se olisi hiukan hitaampi. Kun olimme ajaneet parisenkymmentä kilometriä, oli päivä vaihtunut yöksi. Kohtasimme useita tiesulkuja, jotka oli lähes kokonaan purettu, mutta epämääräisiä kiviä ja kantoja oli tiellä siellä täällä. Seuraavaksi tulimme sululle, josta auto hädin tuskin mahtui puolittain ojan kautta ohi. Kun jatkoimme matkaa, havaitsimme rekan seisovan kaistallamme. Vastaan tuli henkilöauto ja oppaamme pysäytti auton ja kysyi tilannetta edessäpäin. Selvisi, että rekan edessä oli tiesulku, josta ei pääse läpi, mutta sen voi pikkubusilla kiertää ajamalla hetken sivutietä ja pitkin maastoa ja takaisin tielle. Näin pääsimme takaisin tielle. Taas vastassa oli tiesulku, jonka ohi pääsi ajamaan hitaasti. Juuri kun olimme ohittaneet tämän sulun, näin tien penkalla ihmishahmoisia siluetteja, ja autoomme alkoi sataa kiviä. Tässä vaiheessa aloimme oikeasti pelätä, miten meidän oikein tässä vielä käy. Auto kiihdytti ja lentävät kivet jäivät taaksemme eikä autoon – aikanaan sisään – syntynyt vaurioita. Matka jatkui ja ohittelimme vielä useita osittain purettuja ja hylättyjä tiesulkuja. Lopulta pääsimme Cusco – Lima valtatielle parisenkymmentä kilometriä Cuscon pohjoispuolella. Täällä ei enää mitään häiriöitä ollut ja pääsimme Cuscoon – tosin pari tuntia suunniteltua myöhemmin. Oppaamme tarjosi meille vielä jäähyväispäivällisen Cuscon keskustassa. Lakkolaisten mielenosoitusmarssit jatkuivat Cuscon keskustassa rauhanomaisesti. Aterioimme ja palasimme Cuscon hotelliimme nukkumaan.

12. matkapäivä

Aamulla auto haki meidät hotellista Cuscon lentokentälle ja lensimme LAN:n koneella pääkaupunkiin Limaan. Auto ja kuljettaja olivat taas meitä vastassa Liman kentällä, ja palasimme takaisin Liman hotelliimme Radissoniin. Kun kirjoittauduimme hotelliin, olin edelleen Jukan Passi! Iltapäivällä kävimme vielä Monasterio de San Franciscossa Liman vanhassa keskustassa. Palatessamme pysähdyimme ostoksille Liman Inka-market alueelle, jossa olimme käyneet jo matkamme ensimmäisenä päivänä.

13. matkapäivä

Aamulla aamiaiselle ja sitten luovutimme huoneet. Kerran vielä paluu Inka-marketille ja lisää alpakkahuiveja ostamaan. Auto haki meidät iltapäivällä lentokentälle ja pitkä paluu Lima – Helsinki oli alkanut. Lento Lima – Amsterdam on lähes 11 000 km ja KLM:n lento lähti Limasta noin klo 20 ja saapui Amsterdamiin seuraavan päivän iltapäivällä kello 14 . Sitten KLM:n jatkolento Helsinkiin ja olimme matkanneet ilmassa n. 12 500 km.

Yhteenveto

Peru osoittautui hyvin miellyttäväksi ja turvalliseksi paikaksi. Ihmiset oli avoimia, palvelunhaluisia, rehellisiä ja ystävällisiä.

Kaupungit – niin ja WC:t – olivat hyvin siistejä. Rakennuksista tosin puuttui ulkoseinien viimeistely ( esim. rappaus) ja siksi uusi rakennuskanta vaikutti köyhältä ja alakuloiselta. Se, että sain bussiin unohtuneen järjestelmäkameran takaisin, oli iso yllätys.

Vuoristotaudin vaara oli tiedossa ja sitä yritettiin tietoisesti helpottaa reittivalinnalla. Tästä huolimatta vuoristotauti vaivasi minua ja vaimoani, mutta ei ystäväpariskuntaamme. Matkatoimisto Aventuran paketti – kuten kertomuksesta voi todeta – toimi hyvin, vaikka pieniä puutteita esiintyi.

Perun vanhat kulttuurit osoittautuivat vielä arvokkaammiksi ja monipuolisemmiksi, mitä olimme kuvitelleet, siitäkin huolimatta, että olimme mielestämme hankkineet paljon tietoa aiheesta etukäteen.

Espanjalaisten conquestadorien toiminta osoittautui vielä alkeellisemmaksi, raaemmaksi ja julmemmaksi kuin olimme ymmärtäneet. Järkyttävänä esimerkkinä olkoon vaikka Ollantaytambon aurinkotemppelin räjäyttäminen. Näin barbaarit kristityt espanjalaiset tuhosivat rakennuksen, joka oli ylivoimaisesti hienompi kuin mitä Espanjassa on koskaan rakennettu! Tämän tekivät vielä katoliset kristityt Jeesuksen nimeen. Näin espanjalaiset tuhosivat systemaattisesti koko Inkavaltion, kulttuurin, dokumentit, historian ja suuren osan kansaa. Voiko olla mitään tätä irvokkaampaa. Tämä vertautuu ainoastaan Hitlerin ja Stalinin hirmutekoihin 2. maailmansodan aikana.

Matkustusvinkkejä

Hotellien linkit löytyvät jo tekstistä. TripAdvosoria voi lämpimästi suositella. Kun hotellilla on reilu määrä arvioita ( ehkä yli 30 ), saa arvioista varsin hyvän kuvan kokonaisuudesta. Meitä nämä eivät ole pettäneet pahasti vielä koskaan.

Ostoksia

Alpakka & laamavillatuotteita

Kannattaa katsoa ovatko neuleet villa vai akryyliä. Löysimme ainakin kaksi hyvää ja edullista babyalpakka kauppaa Liman Inka-markkinoilta:

1) Luna Alpaca

Centro Artesanal Inka Plaza

Avenida Petit Thouars 5330

2) Alpaca fashion

Avenue Petit Thomas 5321

Perun matka jatkuu.. 8. - 10. matkapäivä

                                                            
                                                      (klikkaa valokivia niin näet ne suurikokoisina)

8. matkapäivä

Päivä alkoi meidän ja loppumatkamme oppaan Carlo Tellon tapaamisella. Seuraavaksi kiersimme Cuscon tärkeät nähtävyydet. Suuri osa vanhankaupungin talojen ensimmäisestä kerroksesta on hienoja inkojen kivityötä. 

Seuraava nähtävyys oli Inkojen pyhä aurinkotemppeli: Qurikancha, jonka espanjalaiset valloittajat tuhosivat ja käyttivät temppelin perustukset Santo Domingo luostarin osana. Luostarin rakentamistyöhön kului noin sata vuotta. Espanjalaiset valloittajat tuhosivat lähes täysin inkojen kaiken kulttuurin. Nykyisin luostari on muutettu inka-arkkitehtuurin museoksi. Rakennuksessa – niin kuin koko Cuscossa – ovat inkojen(?) tekemää huippuhienoa kivirakentamista ilman laastia. Sekä isot että pienet kivet sopivat täsmälleen paikoilleen, vaikka ovat graniittia ja saumat ovat kaikkialla tasaiset noin 1 mm! Yksikin kivi tällaisessa rakennelmassa on n. 50 – 60 cm pitkä ja noin 30 cm korkea ja siinä on 17 kulmaa ja kaikki täsmälleen kohdallaan! Nämä kivirakenteet koko Pyhän Laakson alueella ovat rakennettu niin, että maanjäristykset, joita tällä on ollut ja on edelleen paljon, eivät ole niitä rikkoneet!

Seuraavaksi vuorossa oli espanjalaisten valottajien katedraali: Cathedral of Santo Domingo, Cusco . Tämä oli ensimmäinen tuhotun ja alistetun mahtavan inkakulttuurin ja miehittäjien mahdin ja ylivoiman symboliksi rakennettu kirkko. Rakennus on inkojen vastaaviin verrattuna rakennusteknisesti alkeellinen ja kömpelö suuri rumilus. Sisällä on useita alttareita, joita koristavat inkoilta varastetut massiiviset määrät hopeaa ja kultaa. Kirkkoja Cuscoon on sittemmin rakentaneet useat katolisen kirkon lahkot: Dominikaanit, Fransiskaanit, Jesuiitat jne. Valloituksen jälkeen täällä vaikutti samanlainen katolisen kirkon terrori kuin Euroopassakin – siis inkvisitio. (täällä ei saanut kuvata)

Aamupäivällä kävimme vielä inkalinnoituksessa nimeltä Sacsayhuaman. Cuscon ympärille viidelle kukkulalle oli rakennettu vartiolinnoituksia. Yksi niistä on Sacsayhuaman. Täällä jatkuu inkojen ( tai inkoja edeltävien) uskomaton kivirakentaminen. Valtavat 10 tn – 100 tn kivet sopivat yhteen kuin missä tahansa palapelissä. On käsittämätöntä, että useita valtavia yli 30 tn:n kiviä on sovitettu saumattomasti yhteen, ja ne sopivat keskenään kuin valetut. Kävimme vielä alpakka ”tehtaassa” ( myyntipiste ), jossa oli käsittämättömän korkeat hinnat ja jossa vakuutettiin, että suuri osa muualla myytävistä on akryyfifeikkejä! Palasimme hotellille ostamatta mitään.

9. matkapäivä

Matkalla Cuscosta pitkin Pyhää Laaksoa kohti Macchu Picchua.

Me ja oppaamme matkasimme tila-autolla Cuscosta Urumbabaan. Pysähdyimme Pisaqin arkeologisella inka-asutuspaikalla. Tämä on yksi esimerkki laajan Inkamaan hallintopisteistä, jossa inkat harjoittivat terassiviljelyä ja jossa ylimmiltä terasseilta alimmille viljeltiin eri kasveja ilmaston ( siis korkeuden) mukaan. Inkat kehittivät yli 3000 perunalajia ja 1000 maissilajiketta.

Seuraava lyhyt pysähdys oli paikassa, jossa grillattiin illaksi inkojen herkkuruokaa marsuja. Inkat kasvattavat marsuja samaan tapaan kuin muualla kanoja.

Kolmas kin lyhyt pysähdys oli maalaispubi. Tämän tunnistaa ison tikkukarkin näköisestä merkistä. Tällaisessa paikassa valmistetaan tuoretta maissiolutta hyvin samaan tapaan kuin Hämeessä sahtia. Tämä olut on sahtia miedompaa eikä niin hapanta kuin sahti. Juoma oli siis varsin hyvää!

Lopulta saavuimme Urubambaan, jossa söimme lounaan ja saavuimme hotelliin. Hotellimme oli Hotel Monasterio de la Recoleta Urubamba. Hotelli on viehättävä vanhaan luostariin rakennettu.

 Huone sähköpattereineen, suihku ja ruokailut olivat erinomaisia. ( http://goo.gl/XIjlMp ). TripAdvisorin hyvät arviot hotellista olivat taas kerran luotettavia.

10. matkapäivä

Heräsimme kauniiseen aamuun ja söimme hyvän aamiaisen. Kun oppaamme saapui meitä hakemaan, huomasimme heti, että jotain on pahasti vialla. Oppaamme kertoi, että paikalliset asukkaat olivat Arequipasta käynnistyneiden mielenilmausten innoittamina klo 2 aamuyöstä päättäneet sulkea kaikki tiet Urumbabasta Aguas Calientesiin ( siis Machu Picchuun). Hän itse oli lähtenyt majapaikastaan klo 2 yöllä ja saapunut Urumbabaan klo 8 maissa. Meitä odotti junakyyti Urumbaba – Aguas Calientes klo 11.30. Nyt oli niin, että emme pääsisi pikkubussillamme Urumbaban asemalle n.25 km päähän. Autonkuljettajamme oli jäänyt jumiin vielä yhtä kylää kauemmaksi. Oppaamme oli löytänyt costaricalaisen naisen, jota hän ei siis tuntenut entuudestaan ja pyytänyt tätä ajamaan autoamme. Villi suunnitelma oli ajaa autollamme ensimmäiseen tie-esteeseen, ohittaa se kävellen ja toivoa, että saamme esteen takaa jonkun kuljetuksen eteenpäin. Tie-esteitä oppaamme saaman tiedon mukaan oli viisi hotellimme ja rautatieaseman välillä! 

Lähdimme siis matkaan tietämättä, mitä tulee tapahtumaan. Muutaman kilometrin ajon jälkeen saavuimme ensimmäiselle esteelle. Auto pysäytettiin ja kävelimme rauhassa esteiden ohi, ja mielenosoittajat hymyilivät meille. Hyvin nopeasti oppaamme löysi 5-hengen Toyotan, johon me viisi ja kuljettaja ahtauduimme sisään. Parin kolmen kilometrin ajon jälkeen saavuimme toiselle tiesululle. Sama temppu ja tämän tiesulun takana oli useita pikkubusseja, jotka eivät vuorostaan päässeet eteenpäin ja näin ollen tarjosivat kyytiä meille. Tämä auto toi meidät nopeasti aina lähelle Urubamban rautatieasemaa. Saavuimme taas tiesululle ja kävelimme tästä ehkä noin kilometrin asemalle. Matkalla näimme, että lakkoilijat olivat sulkeneet myös junaradan ja pitivät kokousta meidän kulkiessa ohi. Meihin ei kohdistunut mitään vihamielisyyttä koko aikana. Saapuessamme asemalle tiesimme, että myös junaliikenne oli ihan sekaisin.

 Junamme lähtöaika oli jo mennyt ohi, mutta junat eivät olleet liikkuneet sinä aamuna. Lakkoilijat ja viranomaiset kävivät neuvotteluja. Lopulta junat saatiin liikkeelle. Pääsimme joskus noin 14.00 lähtevään junaan ja olimme noin klo 16.00 Aquas Calientesissa – puoli päivää aiottua myöhemmin.

 Pääsimme aivan hurmaavaan hotelliimme Casa del Sol Machupicchu - Boutique Hotel ( samaa kertoo TripAdviserin arviot). Huoneemme ikkunasta aukesi hieno näkymä kaupunkia halkovaan koskeen ja vastapäiseen vuorenseinään, jossa kasvoi paljon orkideoita. Kaikki hotellissamme toimi erinomaisesti. Yllättävä seikkalumme sai siis aina hienon lopun.

Myöhästyneen lounaan jälkeen lähdimme - taas kerran - shoppailemaan .

Perun matka jatkuu.. 5. - 7. matkapäivä

 (klikkaamalla kuvaa saat kuvat  näkymään suurina )

5. matkapäivä

Aamulla jatkoimme bussilla Colca Canyoniin, katsomaan 

maisemia ja isoja kondorikotkia. Välittömästi saavuttuamme näköalapaikalle Mirador Cruz del Cóndor. Tämä on todella upea ja heti kun olimme saapuneet, näimme yli 20 kondorikotkaa hyvin lyhyessä ajassa ja hyvin läheltä. Vietimme täällä parisen tuntia ja palasimme puolelta päivin Chiayhin, josta matkamme jatkui toisella turistibussilla Punoon. Tämä bussi oli käyttämistämme paras niin

ajoneuvon kuin oppaankin osalta. Matka sujui opasta kuunnellen mukavasti, mutta taas nousimme ylöspäin Punoon ( 3,830 m ) (http://en.wikipedia.org/wiki/Puno).

Myöhään illalla auringon jo laskettua saavuimme Punoon, jossa majoituimme vähän kaupungin laidalla sijaitsevaan hotelliin: Casa Andina Private Collection Puno. Hotelli on kodikas maalaishotelli. Mutta se on oikein hyvä ja toimiva ja sen ravintolasta saa hyvää aamiaista ja päivällistä. Kun saimme tavaramme huoneeseen, huomasin että minulta puuttuu järjestelmäkamerani! Olin tullut Peruun juuri kuvaamaan ja nyt kamerani ja kaikki Colca-kanjonin kotkankuvani olivat menneet. Olin aivan varma, että en enää koskaan kuulisi 600 € järjestelmäkamerastani mitään. Päätin kuitenkin soittaa paikallisoppaallemme ja pyytää häntä soittamaan turistibussiyhtiöön ja kysymään, josko kamerani olisi löytynyt bussista, vaikka pidin mahdollisuutta lähes olemattomana. Hän palasi hetken kuluttua ja sanoi, että bussiyhtiön toimisto oli jo suljettu, mutta hän soittaa uudelleen aamulla. Aamulla hän ilmoitti, että bussista oli löytynyt kamera, joten se voisi olla minun!

6. matkapäivä

Seuraavana päivänä meillä aamulla oli vuorossa koko päivän retki Titikaka – järvelle ja siellä Urossaarelle ja Taquile-saarelle, jossa syömme lounaan. Olin niin kipeä vuoristotaudista, että vahvasti harkitsin retken väliin jättämistä. Mutta aamiaisen jälkeen päätin lähteä mukaan pureskeltuani kokalehtiä. Urossaaret ovat kummallinen parinkymmenen keinotekoisen pikkusaaren yhdyskunta. Saaret ovat korkeintaan n. 100 m halkaisijaltaan, ja sellaisella asuu n. 5 perhettä yhteensä n. 20 henkeä. Saaret on rakennettu kaislojen juuripaakuista, jotka irrotetaan järven pohjasta ja sidotaan nailonköysillä yhteen. Tämän päälle ladotaan iso määrä pitkiä kaisloja. Saari ankkuroidaan paikalleen. Tämä pieni joukko ihmisiä asuu siis lähes käsittämättömissä olosuhteissa koko elämänsä! ( http://en.wikipedia.org/wiki/Lake_Titicaca#Uros )

Taquile on 5.5 km kertaa 1.6 km suuruinen pinta-altaan 5.72km².

Saaren korkein kohta on 4 050 metrin korkeudessa, ja saaren kylä sijaitsee 3 950 m korkeudessa. Saarelaiset ovat pukeutuneet erikoisesti, ja sekä miehet että naiset tekevät käsitöitä alpakan villasta.

Palattuamme saarilta, sovin oppaamme kanssa, että illalla, kun sama bussi, jolla matkustimme, palaa uudelleen Punoon, menemme sitä vastaan katsomaan, onko heidän löytämä kamera minun. Yllätykseni oli todella suuri – kamerani oli löytynyt ja sain sen siis takaisin!

7. matkapäivä

Tiedossa oli matkamme viimeinen pitkä turistibussimatka tällä kertaa Punosta Cuscoon, koko entisen Inkavaltakunnan pääkaupunkiin. Matkalla tehtiin 5 pysähdystä, joista yksi oli lounaspaikka.

Ensimmäinen pysähdys oli Pucarassa. Tämä on pieni kaupunki, jossa kävimme pienessä inkamuseossa.

Toinen pysähdys oli lounas. Kolmas pysähdys tapahtui vanhalla inkojen riippusillalla.

Matkalla kävimme inkojen pyhällä temppelialueella nimeltään Raqchi. Tänne on inkat rakentaneet temppelin Viracocha-jumalalleen, jota inkat palvoivat 'kaikkeuden luojana' ja kaikkein tärkeimpänä jumaluutenaan. Temppelin yhteyteen oli myös rakennettu varastoja ( colca ) yhteensä 156 kappaletta. Näihin inkat keräsivät veroja huonojen päivien varalle ja niitä oli tuhansia pitkin inkavaltakuntaa. Viimeinen pysähdys ennen Cuscoa oli viehättävässä pienessä kaupungissa Andahuaylillassa, jossa oli viehättävä hopeaa ja kultaa täynnä oleva kirkko.

Illansuussa saavuimme Cuscoon. Matka oli sujunut tosi mukavasti upeassa uudenaikaisessa turistibussissa, jossa oli bussiemäntä, joka tarjosi juomia ja kahvia matkan ajan.

Cuscossa majoituimme Andian Wings Bouquet – hotelliin. Ensivaikutelma hotellista ja sen vieraista olivat surkea. Sen jälkeen, kun meille vielä osoitettiin huoneet, joissa oli ikkuna vain hotellin ravintolaan, olimme tosi tyrmistyneitä. Seuraavaksi yöksi huoneemme vaihdettiin, ja pikku hotelli osoittautui kodikkaaksi ja mukavaksi. Se on saanut vain hyviä arvioita TripAdvisorissa.

Uusi matkablogini

Aloitan nyt uuden matkablogin ja kirjoitan niistä matkoistamme, jotka arvioin sen arvoisiksi. Aloitan juuri päättyneellä Perun matkallamme.

Toiveita, kritiikkiä ja kommentteja voi vapaasti esittää.

Innokkaana

Jukka Tamminen