Sunday, February 11, 2018

Matka värikkääseen Vietnamiin

Olimme kaksi viikkoa tammikuun lopulla 2018 Aurinkomatkojen yhdistelmämatkalla
Saigon - Phu Quoc Vietnamissa (Saigon Sheraton, Salinda Resort & Spa.)
Lensimme Ho Chi Minhiin ( ent. Saigon) ja vietimme 5 päivää kaupungissa.
Kaupunki on muuttunut siitä, kun viimeksi 19 v sitten kävimme siellä. Kaksi silmiinpistävintä
muutosta olivat uudet pilvenpiirtäjät keskustassa ja polkupyörien vaihtuminen mopoihin.



Saigonissa asetuimme Sheratoniin, joka on ydinkeskustassa, kuuluisaa Rez-hotellia vastapäätä.
Kun saavuimme kaupunkiin, aurinko oli juuri laskeutunut ja kaupunki oli siis iltavalaistuksessa,
koska lentomme myöhästyi 5 tuntia kotimaassa rikkoutuneen lentokoneen takia.


Huomasimme, että minua varten varattu 30-kertoiminen aurinkovoide oli surkea,
ja päätimme käydä jossain lähikaupassa ostamassa uuden. Tämä tehtävä osoittautui loppujen
lopuksi mahdottomaksi. Kävelimme illalla tosi monta lähikorttelia emmekä löytäneet yhtään
kauppaa, joka olisi myynyt Euroopassa tuikitavallista aurinkovoidetta. Lopuksi siis kävi selväksi,
että Saigonista näitä tuotteita vaan yksinkertaisesti ei saa!

Kävimme illalla syömässä Sheratonin kiinalaisessa ravintolassa. Ruoka oli hyvää ja palvelu
ystävällistä, mutta vaikka tarjoilija puhui suhteellisen paljon ‘englantia’, niin siitä ääntämisestä
ei ottanut Erkkikään selvää.


Aamulla oli vuorossa Aurinkomatkojen kaupunkikierros. Aluksi bussi pyöri keskustan kortteleita,
ja opas esitteli keskustan tärkeitä rakennuksia ja kertoili perustietoja Vietnamista. Sitten vierailimme
Itsenäisyyden talossa ( Independence house ). Tämä oli Etelä- Vietnamin sodan aikana presidentin
ja USA:n sodanjohdon päämaja. Sota loppui siihen, kun Vietkongin sissit ajoivat panssarilla palatsin
rautaportit kumoon ja veivät Pohjois-Vietnamin lipun liehumaan palatsin katolle. Samalla kertaa
Etelä-Vietnamin presidentti allekirjoitti antautumissopimuksen ja Vietnamin  verinen sota oli päättynyt.
Ho Chi Minhin kaupungintalo

Jadekeisarin pagoda

Lakkatyön työvaiheet
Seuraavaksi menimme lakkatyöverstaalle. Tämä ei oikeastaan ollut varsinainen työpaja vaan
mieluummin myyntinäyttely, jossa oli pari kolme työnäytöstä tekevää työntekijää. Lakkatyöt olivat
muuttuneet 20 vuodessa. Ainakaan tämä verstas ei enää tee pieniä tiikkisiä esineitä, joissa on
simpukkaupotusta.

Seuraavana päivänä päätimme tutustua Vinh Nghiem Pagodaan, joka on melkein Saigon- joen reunalla. Hotelliltamme sinne oli n. 3 km ja päätimme säästää aikaa ja ajoimme sinne taksilla. Olemme käyneet buddhalaisissa temppeleissä paljon. Niiden kunto ja olosuhteet vaihtelevat paljon. Hienoimmat olemme varmaan nähneet Bangkokissa.

 Vinh Nghiem Pagoda
Tämä pagoda ei sisältänyt mitään yllättävää. Merkittävä tässä oli hyvin huolellinen rakentaminen
ja erityinen siisteys. Temppelissä ei ollut mitään roskia tai muuta epämääräistä. Kaikesta kuulsi
vakava tai paremminkin harras kävijöiden suhtautuminen. Siellä oli meneillään munkkien vetämä
hartaus. Olemme nähneet ja kuulleet sellaisiakin paljon, mutta tässä poikkeuksellista oli se, että
kaikilla osallistujilla oli munkin lukema teksti edessään ja he lukivat tekstiä munkin mukana.
Toisena päivänä ajoimme taksille buddhalaiseen temppeliin.Temppeli on todella siisti ja hieno.
Kaikesta näkyi, että tämän kävijät ovat varakkaita ja koulutettuja. Päätimme kävellä takaisin hotellille
ja käydä samalla Fine Arts -museossa. Lähdimme kävelemään
Nam Ky Khoi Nghia- katua kohti liikekeskustaa ( kaakkoon).

Matka oli noin 2,5 km ja pääsimme kulkemaan suhteellisen helposti Saigonin liikenteestä huolimatta,
sillä kuljimme suoraan isoa pääkatua ja risteävien katujen ylittäminen ei ollut suuri ongelma, vaikka
niitä oli paljon. Matkalla Pirjo huomasi vaatekaupan Elise ja meni katselemaan sitä. Lopputuloksena
mukanamme oli uusi mekko.





Kolmas päivä Saigonissa meni shoppailuun. Pirjolle löytyi taas sopivia vaatteita.

Illalla menimme Saigonin Oopperataloon akrobaatti- esitykseen, johon olimme ostaneet liput jo kotona. Esitys oli nuoren suuren akrobaattiryhmän aivan huikea esitys. Rahoille tuli todella vastinetta! Samana iltana Vietnamin jalkapallojoukkue pelasi Itä-Aasian mestaruuden finaalipelissä Uzbekistania vastaan. Peli pelattiin pohjois-Kiinassa ja kentällä satoi koko pelin ajan paljon lunta. Vietnam hävisi ottelun ja siis voitti hopeaa. Saigonilaiset olivat jo etukäteen päättäneet, että hopeakin on niin kova juttu, että kävi pelissä miten tahansa niin illalla juhlitaan. Niin tapahtui: mopoja ja Vietnamin lippuja oli joka puolella, ja meteli oli tosi kova aina puolille öin.



Maanantaina 29.1. siirryimme Phu Quocin saarelle. Kun saavuimme hotellille, se näytti kovin nukkavierulta ja vaatimattomalta. Minut valtasi epävarmuus valinnastamme, vaikka TripAdvisorin lähes kaikki arviot ylistivät Salindaa. Kun menimme sitten huoneeseen ja huoneen parveke oli tielle päin, epäilimme onko huone yöllä meluisa, jos tiellä on paljon liikennettä. Olimme nimittäin nähneet liikaakin tällaisia tilanteita. Meille vakuutettiin, että huone on hiljainen. Kun arvion suhtautumistamme, emme olisi voineet olla enempää väärässä ja huolemme oli täysin ylimitoitettu. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun arviomme meni väärin näin päin. Salinda osoittautui todella parhaimmaksi hotelliksi, missä olemme todella pitkään aikaan olleet. Parvekkeen ovi oli niin laadukas, että kun sen sulki, se eristi lähes kaikki äänet ulkoa. Huone oli suuri,  tekniikka ensiluokkaista hiustenkuivaajasta suihkuun. Tilannetta kuvaa se, että huoneen sänky oli 245 cm leveä! Hotellin henkilökunnan palvelualttius, aktiivisuus oli aivan omaa luokkaansa.

Salindan respa

Huoneemme
Aamiainen alkoi joka aamu kuohuviinilasilla ja kokin munakasta ei tarvinnut jonottaa missään,
 vaan pöydässä oli kortti, johon täytettiin, millaisen munakkaan haluaa ja joka aamu se tuotiin
pöytään noin 5 minuutissa. Tarjonnan määrä ja laatu oli päätähuimaava. Kun halusimme toisen
kupin kahvia, ei tarjoilija tullut kahvipannun kanssa pöytään, vaan hän vei tyhjän kupiin pois ja toi
uuden täyden tilalle!


Hotellin uima-altaalla oli niin paljon aurinkotuoleja, että ne eivät koskaan loppuneet kesken.
Sekä altaalla että rannalla oli henkilökuntaa, joka toi pyyhkeet ja asetti ne paikoilleen ja avasi
aurinkovarjon. Uima-allas on 30 m pitkä ja ainakin 15 m leveä. Altaan veteen oli lisätty 5 promillea
suolaa. Tämä tekin vedestä täysin kirkkaan ja uidessa “liukkaan”. No tässäkin paratiisissa osoittautui
sitten olevan käärme. Tämä ei kuitenkaan ollut mitää sellaista, johon hotellin johto tai työntekijät
olisivat voineet vaikuttaa. Hotellin rannan edusta vesi oli kovin saastunutta. Tämä ilmiö koskee itse
asiassa kaikkia länsirannan hotelleja lentokentältä pääkaupunkiin Duong Dongiin.
Viehättävä allas-alue

Allasbaari





Huoneen hintaan kuului vain aamiainen - hyvä niin. Hotellin päivällistarjonta perustui pelkästään
a la carte ravintoloille. Näitä oli kolme: vietnamilainen, intialainen ja italiainen. Söimme kaksi kertaa
vietnamilaisessa ja kerran italialaisessa. Kaksi kolmesta ateriasta olivat erinomaisia ja kolmas oli
kohtuullinen.

Helmikorumyymälä

Vankilamuseo

Phu Quocin saari on pieni kolmionmuotoinen. Leveimmältä kohdaltaan 25 km leveä ja 50 km pitkä.
Kolme ensimmäistä päivää olimme hotellilla ja teimme lyhyitä kävelyretkiä. Yritimme kulkea rantaa
molempiin suuntiin, mutta se osoittautui hankalaksi, sillä rantakaistale on hyvin kapea ja paikka
paikoin niin huuhtoutunut mereen, että jouduimme kahlaamaan polvea myöten vedessä ja rannan
hiekka on kovin upottavaa. Kolmantena päivänä kävelimme ajotietä kaupunkiin ja
tulimme taksilla takaisin. Perjantaina osallistuimme Aurinkomatkojen saaren eteläpään retkeen.
Kävimme Sim-marjaviinitehtaalla, helmiä viljelevässä yrityksessä, buddhalaisessa pagodassa,
Vietnamin sodan aikaisessa vankilassa, joka on nyt museo ja lopuksi söimme lounaan
vietnamilaisessa perheessä.


Sunnuntaina teimme vielä sunnuntaina mukavan snorklausretken pääkaupungista pohjoiseen.
Korallit ja kalat näyttivät varsin terveiltä, mutta näkyvyys vedessä oli huono, kun vedessä oli varsin
paljon planktonia. Söimme laivassa lounaan, ja retki sujui oikein mukavasti hyvässä seurassa.
Veneretki
snorklausta
onkikalastusta

Sunday, August 2, 2015

Viehättävä ja ystävällinen Berliini.

                                                      
Olimme heinäkuun lopulla viiden päivän matkalla Berliinissä.


                                     Berlinin ikoni Brandenburgin portti

Olemme olleet Länsi-Berliinissä viikon elokuussa 1987 Suzuki- konferenssissa. Vierailimme silloin myös iltapäivän Itä-Berliinissä, jossa kävimme uudessa TV-tornissa ja Pergamon-museossa. Länsi Berliinissä kävimme pienessä Egyptiläisessä museossa

Palasimme siis kaupunkiin 28 vuoden jälkeen. Matkaa suunnitellessamme keskeinen vierailumme kohde olivat osin samat museot, jotka olimme käyneet ( siis Pergamon ja Egyptiläinen).

Suunnitellessamme matkaa ensin hain lentoja Finnairin sivuilta. Siellehän toki oli lentoja, mutta kun selvisi, että ne operoi AirBerlin ilmoitin, että minä en tuolla yhtiöllä lennä. Näin siis päädyimme Lufthansaan, joka ei kuitenkaan tarjonnut suoria lentoja, joten lopputulos oli välilasku kumpaankin suuntaa.

                                               Potsdam-aukio

Berliinin keskusta oli tietenkin kokonaan muuttunut. Potsdam-aukio oli moderni liikekeskus, jossa on Berlin Mall – valtava liikekeskus, jossa kävimme ostoksilla yhden iltapäivän. Olimme valinneet TripAdviserin arvioiden pohjalta hyvän hotellin Tiergartenin laidalta: Hotel Pullman. Hotelli oli käytännöllinen ja samalla elegantisti hienostunut kuitenkin ilman turhia muodollisuuksia. Hotellissa on erinomaisen hyvä aamiainen ja kohtuullinen ravintola. Huoneemme oli 4. kerroksessa ja sisäpihalle, joka takasi todella rauhallisen yöunen. Hotellissa on lisäksi todella iso ja toimiva uima-allas ja saunaosasto, saksalaiseen tapaan sekasauna, jossa on alastomia ihmisiä (lue miehiä ja naisia). Saunaosaton sauna ja höyryhuone olivat myös tosi hyviä.


                                      Pullman hotellin aula

Päästyämme puolelta päivin hotelliimme, nousimme bussin 200, linja joka kulkee hotelliimme ohi ja päätyy Alesanderplazille. Ajattelimme mennä Brandenburgin portille, mutta en ollut tarkastanut bussin reittiä ja poistuimme bussista Potsdam- aukion jälkeen ja lähdimme kävelemään kohti Brandenburgin porttia. Tällä matkalla tulimme The Holocaust Memorialille ( Juutalaismuistomerkille). Tästä jatkoimme portille. Lopuksi kävimme Valtiopäivätalon edustalla. Tällä saimme tietää, että kuuluisa kupoli on korjauksessa ja sinne pääsee seuraavana sunnuntaina, joka oli viimeinen matkapäivämme. Tämä vierailu pitää varata etukäteen max 3 pv. Aiemmin, joten päätimme tulla torstaina aamulla tekemään varauksen – niin ja varausta tehtäessä täytyy olla passi. Kävimme Brandenburgin portin luona turistipisteessä. Täältä ostimme 3 päivän AB-vyöhykkeiden turistiliput. Näillä lipuilla pääsee myös kaikkiin museosaaren museoihin.






2. päivä oli varattu museosaaren museoita varten. Aloitimme Pergamon-museosta. Saavuimme paikalle n. 10.30 maissa ja yllätykseksemme siellä oli tunnin jono. Seisoskelimme siis noin tunnin jonossa aurinkoisen aamuna. Pergamon museo on todella suuri ja museo on oikeastaan rakennettu Pergamonista tuodun kaksikerroksisen porttirakennelman ympärille. Museon rakentaminen aloitettiin 1910 ja kun kävimme siellä edellisen kerran se sijaitsi siis Itä-Berliinissä. Nyt museossa oli käynnissä laajat korjaustyö, jotka valmistuvat n. 10 v kuluessa. Museoon ei käydä sen pääsisäänkäynnin kautta, sillä se on tällä hetkellä suuri rakennustyömaa.



                                            Pergamon museo Babylonian jumalia
Museossa on kolme kokoelmaa: Klassinen antiikin kokoelma, joka on peräisin antiikin Kreikasta ja Roomasta. Tämä kokoelma jakautuu itse asiassa neljään eri museoon, joista yksi on Pergamon.
Lähi-idän kokoelma, jossa on esineistöä yli 6000 vuoden ajalta sumerin alueelta, esim. Babyloniasta ja Assyriasta. Tämä kokoelma kiinnosti minua eniten. Kolmas kokoelma on islamilaista taidetta.

Minua kiinnosti eniten sumerien n. 6000 vanhat korkokuviot, jotka liittyvät sumerien 'jumaliin'. Zechara Sitchen on yksi harvoista tutkijoista, jotka ovat lukeneet sumerien nuolenpääkirjoitusta. Nämä korkokuvat ja tekstit liittyvät läheisesti muinaiseen Juudeaan ja Egyptiin siellä löydettäviin megaliittisiin kivirakennelmiin. Kerron tästä toisaalla jatkossa lisää.




Seuraavan menimme viereiseen Neues Museum. Täällä on merkittävä faaraoiden Egyptin kokoelma, jonka tunnetuin esine on kuningatar Nefertitin pää. Olemme nähneet näitä esineitä niin monessa paikassa, että mitään kovin uutta tai yllättävää tällä ei ollut, mutta ihan hieno kokoelma kuitenkin. Muutama hienosti leikattu graniittinen sargofaaki, joiden kivityömenetelmät edelleen askarruttavat.


                                             
                                              Neues Museum Egyptiläinen kokoelma

Tämä jälkeen palasimme hotellille. Kävin saunassa ja uimassa. Illalla olimme sen verran väsyneitä, että päätimme ruokailla hotellin ravintolassa. Varsinainen ravintoa ei enää ollut auki, mutta päivällistä tarjottiin baarissa ja se oli tosi hyvää. Söin pitkästä aikaa wienerschnitzel:n ja se oli todella hyvä.

Seuravana aamuna tulimme taas museosaarelle. Nyt vuorossa oli Bode-museo ja sen jälkeen Alte Nationalgalerie. Päätimme aloittaa Bodesta. Museossa olikin vain 1000 – 1200 luvun kirkkotaidetta ja 2 – 3 vierailijaa. Havaitsimme nopeasti, että tämä nyt oli täydellinen floppi. Niin päätimme jatkaa taidemuseoon.
Kun pääsimme taidemuseon edustalle, havaitsimme, että ovella oli todella pitkä jono. Tämä oli yllätys. Päätimme palata tänne seuraavana aamun heti klo 10, jotta vältämme jonon. Vaihdoimme kohteen lähellä olleeseen DDR- museoon. Museon on pieni museo Speer- joen rannalla Berliinin tuomiokirkkoa vastapäätä. Museossa oli paljon valokuvia ja erilaisia tekstidokumentteja. Näiden lisäksi siellä on Trabant – auto ja tyypillisen DDR:läisen perheen asunto vuodelta 1965. Olemme eläneet tämän ajan, joten mikään ei juuri yllättänyt. Ainoa uusi asia minulle oli DDR:ssä vallalla ollut nudismi. Museossa oli valokuvia ja videota nudistirannalta, jossa valtaosa ihmisiä oli nuori perheitä. Aluksi DDR:n viranomaiset yrittivät kieltää tätä ilmiötä, mutta kun se oli niin vahvaa niin viranomaisetkin ”huomasivat, että tämä juuri on täydellisen tasa-arvoista”. Kävelimme vielä Alexanderplazille, joimme siellä kakkukahvit ja palasimme bussilla S-junalla hotellillemme.






                                  Seer-joen ranta ja DDR-museo

Illalla olisimme menneet TripAdviserin suosittelemana Heising nimiseen ravintolaan suhteellisen lähellä hotelliamme, mutta ravintola oli jo täyteen varattu, joten muutimme suunnitelmaa. Seuraavana suositeltujen listallamme oli chileläinen pieni ravintola La Tia Rica . Soitin sinne ja saimme pöydän. Valinta oli todella hyvä, paikka oli viehättävä ja ruoka oli hyvää ja kaiken kukkuraksi vielä aika edullista. Olimme tyytyväisiä.

Vuorossa oli vielä kolmas päivä museosaarella. Nyt tulimme taidemuseolle noin kymmenen maissa ja yllätykseksemme ovella oli edelleen pitkä jono. Päätimme ottaa lusikan kauniiseen käteen ja jonottaa. Päästyämme sisälle, ymmärsimme että museossa oli peruskokoelmien lisäksi vaihtuva näyttely impressionisteista ja berliiniläiset jonottivat tuohon ja siksi siellä oli niin pika jono.


                                     
                                                  Alte Nationalgalerie

Museo on kolmikerroksinen. Alimmassa kerroksessa on todella hienoja Johann Schadown marmoripatsaita. Kolmannessa kerroksessa on 1800 – 1900 alun maalauksia, joista usea on Aldoph Menzelin mestariteoksia.

Tämän jälkeen menimme shoppailemaan Berlin Mall:iin – siis minä kannoin pusseja ja vaimo osti. Tämä jälkeen matkasimme Berliinin hienoon tavarataloon KaDeWe:hen. Täältä löytyi minullekin ostettavaa, mutta tänne tulimme itse asiassa syömää. Tavaratalon 6. kerros on ruokamaailma. Erilaisia kylmiä ja lämpimiä ruokia, jotka laskutetaan painon mukaan. Söimme molemmat lämpimiä kasviksia ja ja salaattilautasen. Ruoka oli maittavaa ja edullista.



                                                           Berlin Mall

Lomamme oli lopuillaan. Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen luovutimme huoneen todella hyvässä ja toimivassa hotellissamme Pullman. Hotelli osoittautui todella hyväksi. Valitsimme hotellin TripAdviserin avulla emmekä pettyneet -päin vastoin. Mun arvioni tästä hotellista voi myös lukea samasta paikasta.

Viimeisen päivän päätimme viettää Posdamissa, joka on pieni taajama ( kaupunki ? ) n. 30 km Berliinin keskustasta. Paikkakunta on viehättävä ja Fredrik II Suuri rakennutti 1700-luvun puolivälissä tänne itselleen linnan, jolle hän antoi ranskalaisen nimen Sanssouci eli vailla huolen häivää’ . Linna on pieni, mutta erityisen hieno.Fredrik rakennutti sen koska, hän halusi elää ilman 'kaupungin hälinää'.





Sannsouci linna & puisto


Linnan puistoineen muistuttaa rakenteeltaan Versailesia. Tämän jälkeen kävelimme Potsdamin vanhassa keskustassa. Palattuamme Berliiniin olikin jo aika suunnata kohti lentokenttää ja kotia.

Friday, May 22, 2015

Perun matkan viimeiset päivät ja yhteenveto

11. matkapäivä

Aamupäivällä noin 10 aikaan nousimme bussiin, joka kuljetti meidät Machu Picculle.


                                                                  (klikkaamalla kuvaa saat kuvat  näkymään suurina )
 
 Kun pääsimme portista sisään, avautui kaikkein näkemiemme valokuvien mukainen avara visuaalisesti upea maisema, jossa rakennettua aluetta reunustaa upeat korkeat vuorenhuiput. Alue on melko laaja ja siellä on pari huippuhienosti rakennettua temppeliä ja sitten karkeammin rakennettuja asuintiloja, koulutustiloja ja käsityöpajarakennuksia. Tämä oli matkamme pääkohde ja viimeinen kohde. 
















  
Tästä sitten alkoi kotimatka Cuscon ja Liman kautta Helsinkiin. Päästyämme takaisin hotelliin Aquas Calientesissa, vuorossa oli paluu junalla Urubambaan ja sieltä oppaan kanssa pikkubussila Cuscoon. Kun juna saapui Urubamban asemalle, kello oli jo 17 iltapäivällä. Tapasimme 'kadonneen' kuljettajamme, ja automatka Cuscoon alkoi. Autossa selvisi, että teillä välillä Urubamba-Cusco oli edelleen tiesulkuja, ja mellakat Arequipassa olivat edelleen rajuja. Oppaamme päätti kysyä n. 10 km ajomatkan jälkeen paikalliselta huoltoasemalta, millä tiellä Cuscoon olisi vähiten ongelmia. Opas ja kuljettaja päättivät valita ylemmän tien, vaikka se olisi hiukan hitaampi. Kun olimme ajaneet parisenkymmentä kilometriä, oli päivä vaihtunut yöksi. Kohtasimme useita tiesulkuja, jotka oli lähes kokonaan purettu, mutta epämääräisiä kiviä ja kantoja oli tiellä siellä täällä. Seuraavaksi tulimme sululle, josta auto hädin tuskin mahtui puolittain ojan kautta ohi. Kun jatkoimme matkaa, havaitsimme rekan seisovan kaistallamme. Vastaan tuli henkilöauto ja oppaamme pysäytti auton ja kysyi tilannetta edessäpäin. Selvisi, että rekan edessä oli tiesulku, josta ei pääse läpi, mutta sen voi pikkubusilla kiertää ajamalla hetken sivutietä ja pitkin maastoa ja takaisin tielle. Näin pääsimme takaisin tielle. Taas vastassa oli tiesulku, jonka ohi pääsi ajamaan hitaasti. Juuri kun olimme ohittaneet tämän sulun, näin tien penkalla ihmishahmoisia siluetteja, ja autoomme alkoi sataa kiviä. Tässä vaiheessa aloimme oikeasti pelätä, miten meidän oikein tässä vielä käy. Auto kiihdytti ja lentävät kivet jäivät taaksemme eikä autoon – aikanaan sisään – syntynyt vaurioita. Matka jatkui ja ohittelimme vielä useita osittain purettuja ja hylättyjä tiesulkuja. Lopulta pääsimme Cusco – Lima valtatielle parisenkymmentä kilometriä Cuscon pohjoispuolella. Täällä ei enää mitään häiriöitä ollut ja pääsimme Cuscoon – tosin pari tuntia suunniteltua myöhemmin. Oppaamme tarjosi meille vielä jäähyväispäivällisen Cuscon keskustassa. Lakkolaisten mielenosoitusmarssit jatkuivat Cuscon keskustassa rauhanomaisesti. Aterioimme ja palasimme Cuscon hotelliimme nukkumaan.

12. matkapäivä

Aamulla auto haki meidät hotellista Cuscon lentokentälle ja lensimme LAN:n koneella pääkaupunkiin Limaan. Auto ja kuljettaja olivat taas meitä vastassa Liman kentällä, ja palasimme takaisin Liman hotelliimme Radissoniin. Kun kirjoittauduimme hotelliin, olin edelleen Jukan Passi! Iltapäivällä kävimme vielä Monasterio de San Franciscossa Liman vanhassa keskustassa. Palatessamme pysähdyimme ostoksille Liman Inka-market alueelle, jossa olimme käyneet jo matkamme ensimmäisenä päivänä.

13. matkapäivä
Aamulla aamiaiselle ja sitten luovutimme huoneet. Kerran vielä paluu Inka-marketille ja lisää alpakkahuiveja ostamaan. Auto haki meidät iltapäivällä lentokentälle ja pitkä paluu Lima – Helsinki oli alkanut. Lento Lima – Amsterdam on lähes 11 000 km ja KLM:n lento lähti Limasta noin klo 20 ja saapui Amsterdamiin seuraavan päivän iltapäivällä kello 14 . Sitten KLM:n jatkolento Helsinkiin ja olimme matkanneet ilmassa n. 12 500 km.






Yhteenveto

Peru osoittautui hyvin miellyttäväksi ja turvalliseksi paikaksi. Ihmiset oli avoimia, palvelunhaluisia, rehellisiä ja ystävällisiä.

Kaupungit – niin ja WC:t – olivat hyvin siistejä. Rakennuksista tosin puuttui ulkoseinien viimeistely ( esim. rappaus) ja siksi uusi rakennuskanta vaikutti köyhältä ja alakuloiselta. Se, että sain bussiin unohtuneen järjestelmäkameran takaisin, oli iso yllätys.

Vuoristotaudin vaara oli tiedossa ja sitä yritettiin tietoisesti helpottaa reittivalinnalla. Tästä huolimatta vuoristotauti vaivasi minua ja vaimoani, mutta ei ystäväpariskuntaamme. Matkatoimisto Aventuran paketti – kuten kertomuksesta voi todeta – toimi hyvin, vaikka pieniä puutteita esiintyi.

Perun vanhat kulttuurit osoittautuivat vielä arvokkaammiksi ja monipuolisemmiksi, mitä olimme kuvitelleet, siitäkin huolimatta, että olimme mielestämme hankkineet paljon tietoa aiheesta etukäteen.

Espanjalaisten conquestadorien toiminta osoittautui vielä alkeellisemmaksi, raaemmaksi ja julmemmaksi kuin olimme ymmärtäneet. Järkyttävänä esimerkkinä olkoon vaikka Ollantaytambon aurinkotemppelin räjäyttäminen. Näin barbaarit kristityt espanjalaiset tuhosivat rakennuksen, joka oli ylivoimaisesti hienompi kuin mitä Espanjassa on koskaan rakennettu! Tämän tekivät vielä katoliset kristityt Jeesuksen nimeen. Näin espanjalaiset tuhosivat systemaattisesti koko Inkavaltion, kulttuurin, dokumentit, historian ja suuren osan kansaa. Voiko olla mitään tätä irvokkaampaa. Tämä vertautuu ainoastaan Hitlerin ja Stalinin hirmutekoihin 2. maailmansodan aikana.

Matkustusvinkkejä

Hotellien linkit löytyvät jo tekstistä. TripAdvosoria voi lämpimästi suositella. Kun hotellilla on reilu määrä arvioita ( ehkä yli 30 ), saa arvioista varsin hyvän kuvan kokonaisuudesta. Meitä nämä eivät ole pettäneet pahasti vielä koskaan.

Ostoksia

Alpakka & laamavillatuotteita

Kannattaa katsoa ovatko neuleet villa vai akryyliä. Löysimme ainakin kaksi hyvää ja edullista babyalpakka kauppaa Liman Inka-markkinoilta:

1) Luna Alpaca
Centro Artesanal Inka Plaza
Avenida Petit Thouars 5330

2) Alpaca fashion
Avenue Petit Thomas 5321

Thursday, May 21, 2015

Perun matka jatkuu.. 8. - 10. matkapäivä

                                                            
                                                      (klikkaa valokivia niin näet ne suurikokoisina)


8. matkapäivä

Päivä alkoi meidän ja loppumatkamme oppaan Carlo Tellon tapaamisella. Seuraavaksi kiersimme Cuscon tärkeät nähtävyydet. Suuri osa vanhankaupungin talojen ensimmäisestä kerroksesta on hienoja inkojen kivityötä. 






Seuraava nähtävyys oli Inkojen pyhä aurinkotemppeli: Qurikancha, jonka espanjalaiset valloittajat tuhosivat ja käyttivät temppelin perustukset Santo Domingo luostarin osana. Luostarin rakentamistyöhön kului noin sata vuotta. Espanjalaiset valloittajat tuhosivat lähes täysin inkojen kaiken kulttuurin. Nykyisin luostari on muutettu inka-arkkitehtuurin museoksi. Rakennuksessa – niin kuin koko Cuscossa – ovat inkojen(?) tekemää huippuhienoa kivirakentamista ilman laastia. Sekä isot että pienet kivet sopivat täsmälleen paikoilleen, vaikka ovat graniittia ja saumat ovat kaikkialla tasaiset noin 1 mm! Yksikin kivi tällaisessa rakennelmassa on n. 50 – 60 cm pitkä ja noin 30 cm korkea ja siinä on 17 kulmaa ja kaikki täsmälleen kohdallaan! Nämä kivirakenteet koko Pyhän Laakson alueella ovat rakennettu niin, että maanjäristykset, joita tällä on ollut ja on edelleen paljon, eivät ole niitä rikkoneet!

Seuraavaksi vuorossa oli espanjalaisten valottajien katedraali: Cathedral of Santo Domingo, Cusco . Tämä oli ensimmäinen tuhotun ja alistetun mahtavan inkakulttuurin ja miehittäjien mahdin ja ylivoiman symboliksi rakennettu kirkko. Rakennus on inkojen vastaaviin verrattuna rakennusteknisesti alkeellinen ja kömpelö suuri rumilus. Sisällä on useita alttareita, joita koristavat inkoilta varastetut massiiviset määrät hopeaa ja kultaa. Kirkkoja Cuscoon on sittemmin rakentaneet useat katolisen kirkon lahkot: Dominikaanit, Fransiskaanit, Jesuiitat jne. Valloituksen jälkeen täällä vaikutti samanlainen katolisen kirkon terrori kuin Euroopassakin – siis inkvisitio. (täällä ei saanut kuvata)



Aamupäivällä kävimme vielä inkalinnoituksessa nimeltä Sacsayhuaman. Cuscon ympärille viidelle kukkulalle oli rakennettu vartiolinnoituksia. Yksi niistä on Sacsayhuaman. Täällä jatkuu inkojen ( tai inkoja edeltävien) uskomaton kivirakentaminen. Valtavat 10 tn – 100 tn kivet sopivat yhteen kuin missä tahansa palapelissä. On käsittämätöntä, että useita valtavia yli 30 tn:n kiviä on sovitettu saumattomasti yhteen, ja ne sopivat keskenään kuin valetut. Kävimme vielä alpakka ”tehtaassa” ( myyntipiste ), jossa oli käsittämättömän korkeat hinnat ja jossa vakuutettiin, että suuri osa muualla myyvistä on akryyfifeikkejä! Palasimme hotellille ostamatta mitään.














9. matkapäivä

Matkalla Cuscosta pitkin Pyhää Laaksoa kohti Macchu Picchua.



Me ja oppaamme matkasimme tila-autolla Cuscosta Urumbabaan. Pysähdyimme Pisaqin arkeologisella inka-asutuspaikalla. Tämä on yksi esimerkki laajan Inkamaan hallintopisteistä, jossa inkat harjoittivat terassiviljelyä ja jossa ylimmiltä terasseilta alimmille viljeltiin eri kasveja ilmaston ( siis korkeuden) mukaan. Inkat kehittivät yli 3000 perunalajia ja 1000 maissilajiketta.









Seuraava lyhyt pysähdys oli paikassa, jossa grillattiin illaksi inkojen herkkuruokaa marsuja. Inkat kasvattavat marsuja samaan tapaan kuin muualla kanoja.






















Kolmas kin lyhyt pysähdys oli maalaispubi. Tämän tunnistaa ison tikkukarkin näköisestä merkistä. Tällaisessa paikassa valmistetaan tuoretta maissiolutta hyvin samaan tapaan kuin Hämeessä sahtia. Tämä olut on sahtia miedompaa eikä niin hapanta kuin sahti. Juoma oli siis varsin hyvää!




Lopulta saavuimme Urubambaan, jossa söimme lounaan ja saavuimme hotelliin. Hotellimme oli Hotel Monasterio de la Recoleta Urubamba. Hotelli on viehättä vanhaan luostariin rakennettu.










 Huone sähköpattereineen, suihku ja ruokailut olivat erinomaisia. ( http://goo.gl/XIjlMp ). TripAdvisorin hyvät arviot hotellista olivat taas kerran luotettavia.

10. matkapäivä

Heräsimme kauniiseen aamuun ja söimme hyvän aamiaisen. Kun oppaamme saapui meitä hakemaan, huomasimme heti, että jotain on pahasti vialla. Oppaamme kertoi, että paikalliset asukkaat olivat Arequipasta käynnistyneiden mielenilmausten innoittamina klo 2 aamuyöstä päättäneet sulkea kaikki tiet Urumbabasta Aguas Calientesiin ( siis Machu Picchuun). Hän itse oli lähtenyt majapaikastaan klo 2 yöllä ja saapunut Urumbabaan klo 8 maissa. Meitä odotti junakyyti Urumbaba – Aguas Calientes klo 11.30. Nyt oli niin, että emme pääsisi pikkubussillamme Urumbaban asemalle n.25 km päähän. Autonkuljettajamme oli jäänyt jumiin vielä yhtä kylää kauemmaksi. Oppaamme oli löytänyt costaricalaisen naisen, jota hän ei siis tuntenut entuudestaan ja pyytänyt tätä ajamaan autoamme. Villi suunnitelma oli ajaa autollamme ensimmäiseen tie-esteeseen, ohittaa se kävellen ja toivoa, että saamme esteen takaa jonkun kuljetuksen eteenpäin. Tie-esteitä oppaamme saaman tiedon mukaan oli viisi hotellimme ja rautatieaseman välillä! 







Lähdimme siis matkaan tietämättä, mitä tulee tapahtumaan. Muutaman kilometrin ajon jälkeen saavuimme ensimmäiselle esteelle. Auto pysäytettiin ja kävelimme rauhassa esteiden ohi, ja mielenosoittajat hymyilivät meille. Hyvin nopeasti oppaamme löysi 5-hengen Toyotan, johon me viisi ja kuljettaja ahtauduimme sisään. Parin kolmen kilometrin ajon jälkeen saavuimme toiselle tiesululle. Sama temppu ja tämän tiesulun takana oli useita pikkubusseja, jotka eivät vuorostaan päässeet eteenpäin ja näin ollen tarjosivat kyytiä meille. Tämä auto toi meidät nopeasti aina lähelle Urubamban rautatieasemaa. Saavuimme taas tiesululle ja kävelimme tästä ehkä noin kilometrin asemalle. Matkalla näimme, että lakkoilijat olivat sulkeneet myös junaradan ja pitivät kokousta meidän kulkiessa ohi. Meihin ei kohdistunut mitään vihamielisyyttä koko aikana. Saapuessamme asemalle tiesimme, että myös junaliikenne oli ihan sekaisin.






 Junamme lähtöaika oli jo mennyt ohi, mutta junat eivät olleet liikkuneet sinä aamuna. Lakkoilijat ja viranomaiset kävivät neuvotteluja. Lopulta junat saatiin liikkeelle. Pääsimme joskus noin 14.00 lähtevään junaan ja olimme noin klo 16.00 Aquas Calientesissa – puoli päivää aiottua myöhemmin.






 Pääsimme aivan hurmaavaan hotelliimme Casa del Sol Machupicchu - Boutique Hotel ( samaa kertoo TripAdviserin arviot). Huoneemme ikkunasta aukesi hieno näkymä kaupunkia halkovaan koskeen ja vastapäiseen vuorenseinään, jossa kasvoi paljon orkideoita. Kaikki hotellissamme toimi erinomaisesti. Yllättävä seikkalumme sai siis aina hienon lopun.





Myöhästyneen lounaan jälkeen lähdimme - taas kerran - shoppailemaan .