Tokion matkakertomus

 Teimme 8 päivän lomamatkan Tokioon lokakuun lopulla 2023. 

Olimme jo varanneet tällaisen matkan keväälle 2020, mutta korona esti silloisen matkan. Nyt palasimme aiheeseen ja kaivoimme esiin muistiinpanot ja jatkoimme suunnittelua.Tokio on niin järjettömän iso ja kaikenlaista tarjontaa on niin paljon, että jotta kaupungista saa jotain irti etukäteistutustuminen on lähes välttämätöntä. Aluksi kannattaa päättää, mitä haluaa nähdä ja seuraavaksi missä aikoo majoittua. Hotelleja on tarjolla käsittämätön määrä eli tehtävä on kuin hakisi neulaa heinäsuovasta. Vuonna 2020 päädyimme hotellivalinnassa Keio- hotelliin, joka on Shinjukun aseman lähituntumassa ja kaikkien metrolinjojen risteyskohdassa. Yritimme tehdä samoin, mutta sieltä ei enää varausvaiheessa löytynyt vapaata huonetta. Tässä ensimmäinen Tokioon matkaan lähtevän opetus. Lähes kaikki mahdollinen tarjonta täyttyy pian, ja pitää siis varata ajoissa etukäteen. No päädyimme vähän syrjäisempään hotelliin  nimeltään Chinzanso. Hotelli on kalliin puoleinen, ja viehättävä ja korkealaatuinen. Olimme valintaamme useastakin syystä hyvin tyytyväisiä.Hotellilla on suuri uskomattoman hieno puutarha, jossa sijaitsee pieni temppeli ja pagoda. Puutarhaan tehtiin pari kertaa päivässä keinotekoinen usva, joka laskeutui koko puutarhan alueelle -satumaisen kaunis. ( linkki hotellin web-sivuille: https://hotel-chinzanso-tokyo.com/

 

Tässä vielä video:

Seuraavaksi valitsimme kohteet joissa halusimme käydä. Tokiossa on seuraavat merkittävät kaupunginosa:

Listamme muodostui seuraavaksi:

1. Shibuya

Nuorisotrendejä, iltavilinää ja hullut liikennevalot

2. Shinjuku

Pilvenpiirtäjiä ja syntistä yöelämää

3. Harajuku ja Omotesando

Teinitrendejä, hurmaavia kujia ja muotiväkeä, rentoutumiseen ja piknikkiin valtava YoYogin puisto

4. Ginza ja keisarilliset puutarhat
   Tyyliä ja bisnestä, luksusliikkeitä keisarin kulmilla

5. Odaiba 

Futuristinen alue keinotekoisella saarella kaupungin edustalla

6. Roppongi

Yökerhobiletystä ja Tokyo Tower, moderneja museoita

7. Akihabara

Elektronisia ällistyksiä ja tyttökahviloita, anime- ja mangafanitusta

8. Asakusa ja Ueno

                                                Edon jäljillä muinaisilla kauppakujilla

Päätimme siis käydä kaikissa kahdeksassa kaupunginosassa. Samoin valintamme olivat kaksi museota, teamLabs studio, keisarillinen puutarha ja kolme temppeliä, Shinjukun ja Shibuyan pilvenpiirtäjiä ja illalla aikuisviihteen katuja. Näiden lisäksi päätimme käydä yhtenä päivänä katsomassa pyhää Fuji-vuorta vähän etäämmältä ja valitsimme paikaksi Kawaguchikon, joka on järven rannalla.

                                            

                      

                                      

               

Paras kokemuksemme oli ehdottoma sti tuo teamLabs tapahtuma Together with Others, Immerse your Entire Body Odaiban alueella. Tämä oli todella kehollinen ja kokonaisvaltainen kokemus. Maistiaisia tapahtumasta saa seuraavasta linkistä: https://www.teamlab.art/e/planets/ 

Samalla alueella sijaitsee myös Miraikan eli National museom of Energign Science and Innovation

Tässä vielä video:

                       

            

                                                     

                 

            

 Together with Others, Immerse your Entire Body 

Tokyo National Museum ja teknologiamuseo Miraikan museo on Heurekaa vastaava tiedemuseo. Nämä museot olivat selvästi pettymyksiä. Miraikasta puuttui kokonaan tekoäly ja robotit - vaikkakin ne olivat tulollaan.

Puistot ja temppelit olivat hienoja, mutta sekä buddhalaisessa että shintolaisessa temppelissä uskonnnollinen toiminta on todella yllättävä sekoitus vanhoja animaliauskomuksia ja taikauskoa. Ainakaan buddhalaisuuden kanssa tuolla touhulla ei ole mitään tekemistä. 

Sensō-ji 

Kaupungissa on useita hienoja puistoja sekä hienoja rauhallisia temppelialueita. Kävimme Sensō-ji ja Nezu Shrine buddhalaistemppeleissä  Asakusan alueella ja suuressa shintolaispyhätössä Meiji Temppelissä  Chiyodan kaupunginosassa. Temppelialueen laidalla on perheiden ja piknikkiläisten suosima Yoyogin puisto. Tämän vieressä on valtava keisarillisen palatsin itäinen puutarhan vallihautoineen ja  portteineen. 

Kaupungin useista keskittymistä vierailimme kahdeksassa. Käynnin arvoisia ovat ainakin Shinjuku ja esimerkiksi sen korkea valtion hallintorakennus, jossa on ainoa ilmainen näköalatasanne 52.ssa kerroksessa. Toisena mainitsen Shibujan. Siellä on kuuluisa Shibuya scrambling crossing - katujen risteysalue, jossa kuusi suojatietä sijaitsee yhdessä risteyksessä. Risteysalueen takana on ostosalue, josta Pirjo löysi useita vaatteita.

Tässä vielä videota risteyksestä:

Kaupungin kokoa ja puistoalueiden laajuutta kuvaa se, että kävelimme viikon aikana 68 km ja matkasimme metrolla 119 km.

 Tarkempi liikkumistilasto on tässä:

Liikkuminen Tokiossa 2024 lokakuussa

 

Liikkuminen Tokiossa 2023

Olimme Tokiossa lokakuun lopulla 2023.Olemme matkanneet vuonna 2006 Kiotossa ja Osakassa. Tokiossa olimme ensimmäistä kertaa. Olimme valmistautuneet 8 päivän Tokion matkaamme huolellisesti. Meillä oli karkea suunnitelma kunkin päivän kohteista. Olin tutustunut Google Mapsin avulla kohteisiin liikkumisen vaihtoehdoista. Liikkumistavatkin oli siis valittu etukäteen. Mahdollisia tapoja oli käytännössä neljä pääkategoriaa:  kävely, metro, bussi ja taksi. Lopulta käytimme järkevästi kaikki eo tapoja. Tyypilliset matka-ajat olivat 30 min - 1 tunti. Kauimpana oleviin kohteisiin ehkä jopa 1,5 tuntia.

Asuimme viehättävässä vähän kalliimmassa hotellissa: hotelli Chinzanso Shinkujun pohjoispuolella. Aivan hotellin ovelle ei mikään metrorata kulkenut, joten tiesimme, että joka päivä siirtyminen alkaa kävellen. Kahden metrolinjan asemille oli kohtuullinen kävelymatka - toiseen 15 min ja toiseen 25 min. Hyvin pian kuitenkin selvisi, että tuon 25 min aseman voikin hoitaa bussi + juna yhteydellä ja bussipysäkille oli noin 5 min kävelymatka. 

Liikkuminen kaupungin sisällä on yllättävän sujuvaa metroilla.Tyypillisesti maksimissaan yhdellä vaihdolla pääsi useimpiin kohteisiin. Metrovaunut ovat supersiistit ja täysin turvalliset. 

Kaiken liikkumisen lähes välttämätön edellytys oli Google Mapsin käyttö. Tämä oli meillä tiedossa jo kotona ja hankin verkosta eSim datayhteyden. Tämä on joustava ja edullinen, mutta edellyttää puhelinta, jossa on eSim valmius - jos näin ei ole kannattaa hankki prepaid sim-kortti.

Toimintatapa oli kohteeseen lähdettäessä jo ennalta valittu. Google maps tarjoaa julkisilla useita vaihtoehtoja, ja näistä itselle sopivin on yleensä helppo valita. Kun Google mapsissa syöttää kohteen, näyttää navigaattorin kunkin reitin kohdalla päästä päähän reitin, reitillä olevien julkisten pätkien lähtöajat ja kestot sekä kävelysiirtymät ja niiden kestot. 

Kunkin metro-osuuden lähtöasemalta piti etsiä sen pääteasema. Jos käytössä on IC-matkakortti, ei tarvitse enää muuta kuin siirtyä korttia näyttäen lähtölaiturille odottamaan junaa. Jos taa matkakorttia ei ole, pitää metrokartalta löytää pääteasema ja poimia siitä osuuden hinta. Tämän jälkeen pitää mennä lippuautomaatille ja ostaa ko. hintainen lippu ja mennä sen kanssa laiturille ja vaihtoasemalla toistaa tämä prosessi.

Olimme päättäneet hankkia heti saavuttuamme IC-kortit. Näitä on käytössä kaksi, Suica ja Pasimo. Olimme päätyneet kotona Suican kannalle. Kun saavuimme Tokioon, vähitellen selvisi, että tämän myynti oli lopetettu määräämättömäksi ajaksi. Selitykset tälle olivat ontuvia. Päätimme sitten hankkia Pasmot. Tämäkin osoittautui huomattavan hankalaksi, sillä korttia ei myyty enää automaatista vaan hyvin harvoista toimistoista Tokiossa ja ostamiseen piti esittää ulkomaan passi.

Selvän tiedon saaminen myyntipaikasta osoittautui myös haastavaksi. Lopulta löysimme sen Marunouchi Linen toimistosta Shinjuku metroasemalta. Tämän paikan löytäminen oli hankalaa, kun sitä ei ole Google mapsiin merkattu tai sitten en osaa hakea sitä. Toimisto on kuitenkin Shinjuku station alueen pohjoispäässä.

Hankalimpia asioita liikkumisen kannalta ovat isot keskustan metroasemat, varsinkin Shinjuku ja Tokyo. Shinjuku on selvästi sekavin näistä. Paikkojen löytämistä näillä asemilla Google Mapsin avulla estää satelliittisignaalin puuttuminen. Reititys menee kyllä oikein ja silloin kannattaa seurata vain reitin porttinumeroita. 

Taksin käyttö on varsin helppoa, ja hinnat ovat edullisia - selvästi halvempia kuin Suomessa. Taksin käytön varjopuolena on hitaus ruuhkien vuoksi, ja kuljettajat puhuvat vain japania.

Tässä pari esimerkkiä googlen reitityksestä. Ylempi  on kaksi metroyhteyttä  ja alempi on metro ja bussiyhdistelmä.

 Tokyo Metro Marunouchi Line Shinjuku Station

Located below the Metro Promenade underground mall on the northern end of Shinjuku Station, the Marunouchi Line is a subway running in an east-west U-shape from Ogikubo in Tokyo’s western suburbs through Shinjuku, Yotsuya, Ginza, Tokyo, and then continuing up to Ikebukuro, with a branch line to Honancho. The station can be accessed from the West or East gates at Shinjuku, but is closest to the former.

.

Matka värikkääseen Vietnamiin

Olimme kaksi viikkoa tammikuun lopulla 2018 Aurinkomatkojen yhdistelmämatkalla
Saigon - Phu Quoc Vietnamissa (Saigon Sheraton, Salinda Resort & Spa.)

Lensimme Ho Chi Minhiin ( ent. Saigon) ja vietimme 5 päivää kaupungissa.
Kaupunki on muuttunut siitä, kun viimeksi 19 v sitten kävimme siellä. Kaksi silmiinpistävintä
muutosta olivat uudet pilvenpiirtäjät keskustassa ja polkupyörien vaihtuminen mopoihin.

Saigonissa asetuimme Sheratoniin, joka on ydinkeskustassa, kuuluisaa Rez-hotellia vastapäätä.

Kun saavuimme kaupunkiin, aurinko oli juuri laskeutunut ja kaupunki oli siis iltavalaistuksessa,
koska lentomme myöhästyi 5 tuntia kotimaassa rikkoutuneen lentokoneen takia.

Huomasimme, että minua varten varattu 30-kertoiminen aurinkovoide oli surkea,
ja päätimme käydä jossain lähikaupassa ostamassa uuden. Tämä tehtävä osoittautui loppujen
lopuksi mahdottomaksi. Kävelimme illalla tosi monta lähikorttelia emmekä löytäneet yhtään
kauppaa, joka olisi myynyt Euroopassa tuikitavallista aurinkovoidetta. Lopuksi siis kävi selväksi,
että Saigonista näitä tuotteita vaan yksinkertaisesti ei saa!

Kävimme illalla syömässä Sheratonin kiinalaisessa ravintolassa. Ruoka oli hyvää ja palvelu
ystävällistä, mutta vaikka tarjoilija puhui suhteellisen paljon ‘englantia’, niin siitä ääntämisestä
ei ottanut Erkkikään selvää.

Aamulla oli vuorossa Aurinkomatkojen kaupunkikierros. Aluksi bussi pyöri keskustan kortteleita,
ja opas esitteli keskustan tärkeitä rakennuksia ja kertoili perustietoja Vietnamista. Sitten vierailimme
Itsenäisyyden talossa ( Independence house ). Tämä oli Etelä- Vietnamin sodan aikana presidentin
ja USA:n sodanjohdon päämaja. Sota loppui siihen, kun Vietkongin sissit ajoivat panssarilla palatsin
rautaportit kumoon ja veivät Pohjois-Vietnamin lipun liehumaan palatsin katolle. Samalla kertaa
Etelä-Vietnamin presidentti allekirjoitti antautumissopimuksen ja Vietnamin  verinen sota oli päättynyt.

Ho Chi Minhin kaupungintalo

Jadekeisarin pagoda

Lakkatyön työvaiheet

Seuraavaksi menimme lakkatyöverstaalle. Tämä ei oikeastaan ollut varsinainen työpaja vaan
mieluummin myyntinäyttely, jossa oli pari kolme työnäytöstä tekevää työntekijää. Lakkatyöt olivat
muuttuneet 20 vuodessa. Ainakaan tämä verstas ei enää tee pieniä tiikkisiä esineitä, joissa on
simpukkaupotusta.

Seuraavana päivänä päätimme tutustua Vinh Nghiem Pagodaan, joka on melkein Saigon- joen reunalla. Hotelliltamme sinne oli n. 3 km ja päätimme säästää aikaa ja ajoimme sinne taksilla. Olemme käyneet buddhalaisissa temppeleissä paljon. Niiden kunto ja olosuhteet vaihtelevat paljon. Hienoimmat olemme varmaan nähneet Bangkokissa.

 Vinh Nghiem Pagoda

Tämä pagoda ei sisältänyt mitään yllättävää. Merkittävä tässä oli hyvin huolellinen rakentaminen
ja erityinen siisteys. Temppelissä ei ollut mitään roskia tai muuta epämääräistä. Kaikesta kuulsi
vakava tai paremminkin harras kävijöiden suhtautuminen. Siellä oli meneillään munkkien vetämä
hartaus. Olemme nähneet ja kuulleet sellaisiakin paljon, mutta tässä poikkeuksellista oli se, että
kaikilla osallistujilla oli munkin lukema teksti edessään ja he lukivat tekstiä munkin mukana.

Toisena päivänä ajoimme taksille buddhalaiseen temppeliin.Temppeli on todella siisti ja hieno.
Kaikesta näkyi, että tämän kävijät ovat varakkaita ja koulutettuja. Päätimme kävellä takaisin hotellille
ja käydä samalla Fine Arts -museossa. Lähdimme kävelemään
Nam Ky Khoi Nghia- katua kohti liikekeskustaa ( kaakkoon).

Matka oli noin 2,5 km ja pääsimme kulkemaan suhteellisen helposti Saigonin liikenteestä huolimatta,
sillä kuljimme suoraan isoa pääkatua ja risteävien katujen ylittäminen ei ollut suuri ongelma, vaikka
niitä oli paljon. Matkalla Pirjo huomasi vaatekaupan Elise ja meni katselemaan sitä. Lopputuloksena
mukanamme oli uusi mekko.

Kolmas päivä Saigonissa meni shoppailuun. Pirjolle löytyi taas sopivia vaatteita.

Illalla menimme Saigonin Oopperataloon akrobaatti- esitykseen, johon olimme ostaneet liput jo kotona. Esitys oli nuoren suuren akrobaattiryhmän aivan huikea esitys. Rahoille tuli todella vastinetta! Samana iltana Vietnamin jalkapallojoukkue pelasi Itä-Aasian mestaruuden finaalipelissä Uzbekistania vastaan. Peli pelattiin pohjois-Kiinassa ja kentällä satoi koko pelin ajan paljon lunta. Vietnam hävisi ottelun ja siis voitti hopeaa. Saigonilaiset olivat jo etukäteen päättäneet, että hopeakin on niin kova juttu, että kävi pelissä miten tahansa niin illalla juhlitaan. Niin tapahtui: mopoja ja Vietnamin lippuja oli joka puolella, ja meteli oli tosi kova aina puolille öin.

Maanantaina 29.1. siirryimme Phu Quocin saarelle. Kun saavuimme hotellille, se näytti kovin nukkavierulta ja vaatimattomalta. Minut valtasi epävarmuus valinnastamme, vaikka TripAdvisorin lähes kaikki arviot ylistivät Salindaa. Kun menimme sitten huoneeseen ja huoneen parveke oli tielle päin, epäilimme onko huone yöllä meluisa, jos tiellä on paljon liikennettä. Olimme nimittäin nähneet liikaakin tällaisia tilanteita. Meille vakuutettiin, että huone on hiljainen. Kun arvion suhtautumistamme, emme olisi voineet olla enempää väärässä ja huolemme oli täysin ylimitoitettu. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun arviomme meni väärin näin päin. Salinda osoittautui todella parhaimmaksi hotelliksi, missä olemme todella pitkään aikaan olleet. Parvekkeen ovi oli niin laadukas, että kun sen sulki, se eristi lähes kaikki äänet ulkoa. Huone oli suuri,  tekniikka ensiluokkaista hiustenkuivaajasta suihkuun. Tilannetta kuvaa se, että huoneen sänky oli 245 cm leveä! Hotellin henkilökunnan palvelualttius, aktiivisuus oli aivan omaa luokkaansa.

Salindan respa

Huoneemme

Aamiainen alkoi joka aamu kuohuviinilasilla ja kokin munakasta ei tarvinnut jonottaa missään,
 vaan pöydässä oli kortti, johon täytettiin, millaisen munakkaan haluaa ja joka aamu se tuotiin
pöytään noin 5 minuutissa. Tarjonnan määrä ja laatu oli päätähuimaava. Kun halusimme toisen
kupin kahvia, ei tarjoilija tullut kahvipannun kanssa pöytään, vaan hän vei tyhjän kupiin pois ja toi
uuden täyden tilalle!

Hotellin uima-altaalla oli niin paljon aurinkotuoleja, että ne eivät koskaan loppuneet kesken.
Sekä altaalla että rannalla oli henkilökuntaa, joka toi pyyhkeet ja asetti ne paikoilleen ja avasi
aurinkovarjon. Uima-allas on 30 m pitkä ja ainakin 15 m leveä. Altaan veteen oli lisätty 5 promillea
suolaa. Tämä tekin vedestä täysin kirkkaan ja uidessa “liukkaan”. No tässäkin paratiisissa osoittautui
sitten olevan käärme. Tämä ei kuitenkaan ollut mitää sellaista, johon hotellin johto tai työntekijät
olisivat voineet vaikuttaa. Hotellin rannan edusta vesi oli kovin saastunutta. Tämä ilmiö koskee itse
asiassa kaikkia länsirannan hotelleja lentokentältä pääkaupunkiin Duong Dongiin.

Viehättävä allas-alue

Allasbaari

Huoneen hintaan kuului vain aamiainen - hyvä niin. Hotellin päivällistarjonta perustui pelkästään
a la carte ravintoloille. Näitä oli kolme: vietnamilainen, intialainen ja italiainen. Söimme kaksi kertaa
vietnamilaisessa ja kerran italialaisessa. Kaksi kolmesta ateriasta olivat erinomaisia ja kolmas oli
kohtuullinen.

Helmikorumyymälä

Vankilamuseo

Phu Quocin saari on pieni kolmionmuotoinen. Leveimmältä kohdaltaan 25 km leveä ja 50 km pitkä.
Kolme ensimmäistä päivää olimme hotellilla ja teimme lyhyitä kävelyretkiä. Yritimme kulkea rantaa
molempiin suuntiin, mutta se osoittautui hankalaksi, sillä rantakaistale on hyvin kapea ja paikka
paikoin niin huuhtoutunut mereen, että jouduimme kahlaamaan polvea myöten vedessä ja rannan
hiekka on kovin upottavaa. Kolmantena päivänä kävelimme ajotietä kaupunkiin ja
tulimme taksilla takaisin. Perjantaina osallistuimme Aurinkomatkojen saaren eteläpään retkeen.
Kävimme Sim-marjaviinitehtaalla, helmiä viljelevässä yrityksessä, buddhalaisessa pagodassa,
Vietnamin sodan aikaisessa vankilassa, joka on nyt museo ja lopuksi söimme lounaan
vietnamilaisessa perheessä.

Sunnuntaina teimme vielä sunnuntaina mukavan snorklausretken pääkaupungista pohjoiseen.
Korallit ja kalat näyttivät varsin terveiltä, mutta näkyvyys vedessä oli huono, kun vedessä oli varsin
paljon planktonia. Söimme laivassa lounaan, ja retki sujui oikein mukavasti hyvässä seurassa.

Veneretki

snorklausta

onkikalastusta