Perun matka jatkuu.. 5. - 7. matkapäivä

 (klikkaamalla kuvaa saat kuvat  näkymään suurina )

5. matkapäivä

Aamulla jatkoimme bussilla Colca Canyoniin, katsomaan 

maisemia ja isoja kondorikotkia. Välittömästi saavuttuamme näköalapaikalle Mirador Cruz del Cóndor. Tämä on todella upea ja heti kun olimme saapuneet, näimme yli 20 kondorikotkaa hyvin lyhyessä ajassa ja hyvin läheltä. Vietimme täällä parisen tuntia ja palasimme puolelta päivin Chiayhin, josta matkamme jatkui toisella turistibussilla Punoon. Tämä bussi oli käyttämistämme paras niin

ajoneuvon kuin oppaankin osalta. Matka sujui opasta kuunnellen mukavasti, mutta taas nousimme ylöspäin Punoon ( 3,830 m ) (http://en.wikipedia.org/wiki/Puno).

Myöhään illalla auringon jo laskettua saavuimme Punoon, jossa majoituimme vähän kaupungin laidalla sijaitsevaan hotelliin: Casa Andina Private Collection Puno. Hotelli on kodikas maalaishotelli. Mutta se on oikein hyvä ja toimiva ja sen ravintolasta saa hyvää aamiaista ja päivällistä. Kun saimme tavaramme huoneeseen, huomasin että minulta puuttuu järjestelmäkamerani! Olin tullut Peruun juuri kuvaamaan ja nyt kamerani ja kaikki Colca-kanjonin kotkankuvani olivat menneet. Olin aivan varma, että en enää koskaan kuulisi 600 € järjestelmäkamerastani mitään. Päätin kuitenkin soittaa paikallisoppaallemme ja pyytää häntä soittamaan turistibussiyhtiöön ja kysymään, josko kamerani olisi löytynyt bussista, vaikka pidin mahdollisuutta lähes olemattomana. Hän palasi hetken kuluttua ja sanoi, että bussiyhtiön toimisto oli jo suljettu, mutta hän soittaa uudelleen aamulla. Aamulla hän ilmoitti, että bussista oli löytynyt kamera, joten se voisi olla minun!

6. matkapäivä

Seuraavana päivänä meillä aamulla oli vuorossa koko päivän retki Titikaka – järvelle ja siellä Urossaarelle ja Taquile-saarelle, jossa syömme lounaan. Olin niin kipeä vuoristotaudista, että vahvasti harkitsin retken väliin jättämistä. Mutta aamiaisen jälkeen päätin lähteä mukaan pureskeltuani kokalehtiä. Urossaaret ovat kummallinen parinkymmenen keinotekoisen pikkusaaren yhdyskunta. Saaret ovat korkeintaan n. 100 m halkaisijaltaan, ja sellaisella asuu n. 5 perhettä yhteensä n. 20 henkeä. Saaret on rakennettu kaislojen juuripaakuista, jotka irrotetaan järven pohjasta ja sidotaan nailonköysillä yhteen. Tämän päälle ladotaan iso määrä pitkiä kaisloja. Saari ankkuroidaan paikalleen. Tämä pieni joukko ihmisiä asuu siis lähes käsittämättömissä olosuhteissa koko elämänsä! ( http://en.wikipedia.org/wiki/Lake_Titicaca#Uros )

Taquile on 5.5 km kertaa 1.6 km suuruinen pinta-altaan 5.72km².

Saaren korkein kohta on 4 050 metrin korkeudessa, ja saaren kylä sijaitsee 3 950 m korkeudessa. Saarelaiset ovat pukeutuneet erikoisesti, ja sekä miehet että naiset tekevät käsitöitä alpakan villasta.

Palattuamme saarilta, sovin oppaamme kanssa, että illalla, kun sama bussi, jolla matkustimme, palaa uudelleen Punoon, menemme sitä vastaan katsomaan, onko heidän löytämä kamera minun. Yllätykseni oli todella suuri – kamerani oli löytynyt ja sain sen siis takaisin!

7. matkapäivä

Tiedossa oli matkamme viimeinen pitkä turistibussimatka tällä kertaa Punosta Cuscoon, koko entisen Inkavaltakunnan pääkaupunkiin. Matkalla tehtiin 5 pysähdystä, joista yksi oli lounaspaikka.

Ensimmäinen pysähdys oli Pucarassa. Tämä on pieni kaupunki, jossa kävimme pienessä inkamuseossa.

Toinen pysähdys oli lounas. Kolmas pysähdys tapahtui vanhalla inkojen riippusillalla.

Matkalla kävimme inkojen pyhällä temppelialueella nimeltään Raqchi. Tänne on inkat rakentaneet temppelin Viracocha-jumalalleen, jota inkat palvoivat 'kaikkeuden luojana' ja kaikkein tärkeimpänä jumaluutenaan. Temppelin yhteyteen oli myös rakennettu varastoja ( colca ) yhteensä 156 kappaletta. Näihin inkat keräsivät veroja huonojen päivien varalle ja niitä oli tuhansia pitkin inkavaltakuntaa. Viimeinen pysähdys ennen Cuscoa oli viehättävässä pienessä kaupungissa Andahuaylillassa, jossa oli viehättävä hopeaa ja kultaa täynnä oleva kirkko.

Illansuussa saavuimme Cuscoon. Matka oli sujunut tosi mukavasti upeassa uudenaikaisessa turistibussissa, jossa oli bussiemäntä, joka tarjosi juomia ja kahvia matkan ajan.

Cuscossa majoituimme Andian Wings Bouquet – hotelliin. Ensivaikutelma hotellista ja sen vieraista olivat surkea. Sen jälkeen, kun meille vielä osoitettiin huoneet, joissa oli ikkuna vain hotellin ravintolaan, olimme tosi tyrmistyneitä. Seuraavaksi yöksi huoneemme vaihdettiin, ja pikku hotelli osoittautui kodikkaaksi ja mukavaksi. Se on saanut vain hyviä arvioita TripAdvisorissa.